Hej hej, allihuuppa!!
Siinähän se vuosi sitte vierähti lahjojen vaihdossa, kinkkufuumeissa ja räjäytellen ilmaan rakettien lisäks katkerankatkuisia röyhyjä, kun tutkiskelin itseäni oikein suurennuslasin kanssa.
Tänä vuonna jätin kuitenki sitten ne uudenvuodenlupaukset tekemättä, ja kärsin siitä jo ekojen parin päivän jälkeen, tunsin itteni entistä saamattomammaks, lahjattomammaks ja laiskemma..- ..mammaks..? Anyhoo, yritän jankuttaa itelleni et ei tää mun "tilanne" enää kauaa kestä, mut sen ainaisen jankuttamisenki vois suunnata johonki hyödylliseen.. No jaa, aika epämäärästä..
Työnhaussa onki sitte jo tän vuoden puolel ollu aika värikkäitä kuvioita, ku sain älyttömän ehdotuksen liittyä vanhustenhoidon jaloon kerhoon. Lupauksia sateli hyvistä työtunneista, joka kolmanteen vapaaseen viikonloppuun ja jopa ruoan jakelutehtäviin. Hetken tätä uutta "mahdollisuutta" pohdittua, päätin kuitenki antaa haastattelulle mahdollisuuden, missä mulle lehahti totuuden lamaannuttava lemu tajuntaan, yhtä nopeesti kuin seniilin tenoissa hautunut märkä pieru sieraimiin, sen yhden liian monen luumusoselusikallisen jälkeen.
Silti tässä tapauksessa en haistanut paskan, vaan palaneen käryä. Mulle tarjottiinkin työtä, mikä olisi 90-prosenttisesti tiskaamista.
Noin sekunnin asiaa pohdittuani, keräsin kaiken kiltteyden, ystävällisyyden ja hyvätahtoisuuden sisältäni ja vastasin; "Kiitos, mutta..-".
Loppu onkin sitten historiaa. Kiitos ja moi.
