..Ihan rehellisesti sanottuna, tää blogi, mitä oon pitäny vähän reilu vuoden, on alkanu käydä joka kirjotuksen myötä jollai tasolla henkilökohtasemmaks ja persoonallisemmaks, mikä ei välttämättä ihan vielä tähän asti oo kuitenkaa saattanu tulla tekstin muodossa läpi, mutta itelleni se on käyny selväks koko ajan vaan vahvemmin. Kaipa tämän vois ottaa eräänlaisena päiväkirjantapasena, kun en muutakaan sanaa sille tähään hätään, yli yhentoista aikaan illalla keksi..
Elämässä on tällä hetkellä tosi seesteine fiilis, kaikki asiat tuntuu olevan suurinpiirtei hyväl mallil.
Joulu on kohta taas täällä, mikä täyttää aina ajatukset väkisinki positiivisil ajatuksil. Myös läheisillä tuntuu asiat olevan ihan hyvällä mallilla, mikä on aina hyvä ja itsessään kiitollisuutta tuntemaan saava asia!
Tyttöystävä on myös päättänyt jäädä jälleen tänä vuonna (niinku monena edellisenä) viettämään Joulua tänne meiän nyk. asuinkaupunkiin.
Mutta toki siihen kaikkeen hyvään mahtuu myös vähän huonoa. Mä oon ite huomannu itessä selvästi yleiskunnon laskua, mihin tiedän kyllä varsin hyvin syyn. En sitä ainakaan tässä tekstissä ala sen kummempaa purkamaan.
Myös viimeaikaiset vastoinkäymiset omassa parisuhteessa on omalta osalta painanu aika ajoin mielen matalaks. Täytyy siihenki sanoo, että onneks jo se "pelkkä" rakkaus toista kohtaan, kantaa pitkälle ja auttaa jaksamaa niitte vastoinkäymistenki yli. <3
 |
| 8.1.2012 -> |
Tulevaisuuden suunnitelmat vol. 2016!
Noh, me ollaan molemmat tyttöystävän kanssa päätetty, että me päästään taas työelämään kiinni ens vuoden puolella, joten sen eteen aiotaan panostaa täysillä. Molemmat sitä kohti, mikä eniten itseä kiinnostaa ja katsoo ensin ne vaihtoehdot läpi. Vasta sitten voi alkaa miettii niitä kuuluisia -varasuunnitelmia-.
Kuntoilu on meiän molempien myös syytä aloittaa pitkäst aikaa uudestaa. Ollaa mietitty turhuuksiin käytettävän rahanmenon siirtämistä kuntosalii tai sit säästämistä kohti. Se on vielä vähä auki, että kumpaa. Kaks täysin eri vaihtoehtoo, mut molemmat täysin saavutettavissa. Mut sanotaa näi, et jos ei kuntosalille, nii sitte ainaki ruokailutottumukset, unirytmit ja ulkoilut uuteen arviointiin!
Sen lisäks että päästäis töihi ja oltais nii ikää sekä fyysises, et henkises balanssis, nii ollaa myös jo tän vuoden loppupuolel etitty tiuhaan tahtiin yhteistä asuntoa, mihi sitte saadaan väen vängällä ahdattua jo valmiiks moneen suuntaan pyörineet ja kahden kodin pölyissä virttyneet IKEA-huonekalut, mitkä sitte päästää vihdoi ja viimei vaihtaa joihinki -ehkä- vähä pysyvämpii ratkasuihi.
Valkoine väri olis meiän tapauksessa tosi plussaa kämpän sisustuksessa. Se lisää valoisuutta, tuo tietynlaista raikkautta, uutuutta, avoimuuden tuntua..- ..ja siinähä ei myöskää näy nii helposti pölyt, vai..?
Seuraavalla kerralla Faktoja Minusta-blogi ehkä vähän epätavallisimmilla faktoilla.. Hmm..
Tasan vuosi ja viikko sitten tämä blogi syntyi.
Päivä oli silloin tarkalleen sunnuntai, 9.11.2014.
Kirjoitusta jatkui aina maaliskuulle 2015 saakka.
Sitten tuli eteen nappi: -pause-.
Nyt on aika painaa nappia: -continue blog-.
Nyt on tosiaa aika jatkaa blogia ja viedä tää uusille ulottuvuuksille, missä se ei vielä koskaa ole ollu!
Viime "kaudella" oli puhetta lukijoista ja siitä kuinka tiedän mun läheisten seuraavan tätä blogia äärimmäisellä kiinnostuksella.
Nyt olis tarkoituksena lähteä muiden bloggaajien tavoin matkalle tutustumaa muiden kirjottajien elämään niiden omien blogien kautta ja sillä tavalla tuoda muita ulkopuolisia lähemmäs mua.
Tulevat kirjoitusaiheet seuraaville teksteille:
-Tulevaisuuden suunnitelmat vol. 2016
-"Faktoja Minusta"-blogi
-Peli-blogi
JA TOTTAHAN TOKI KERMANA KAKUN PÄÄLLÄ..-
-Joulu 2015!
STAY TUNED.
Ihan ekaks oikeen paradoksaalista pashantäyteistä Pääsiäistä kaikille, jotka sitä sattuu vanhan tottumuksen tai hassunhauskan sattuman kautta vielä tänäkin päivänä, vuonna 2015 juhlia!
 |
| .. ;-) |
Jotenkaan en erityisemmin tästä juhlapyhästä lämpene, mutta siedettäväksi senkin tekee se suuri suklaan määrä ja helvetinmoiset puolelta toiselle notkuvat herkkukasat, millä joka vuosi ne huojuvat, oksennuksen kirjavaksi maalatuttujen pöytäliinojen turviin peitetyt pöydät täytetään.
Aiemmin viime viikolla, vieraillessani isosiskoni ja hänen perheen luona sain iloiseksi yllätyksekseni kutsun tulla viettämään tätä paheiden pyhää perheemme mökille, luonnollisesti perheemme kanssa.
Ennenkuin ehdin antaa vastaukseni, katseeni liimautui samaisen siskoni avopuolison ja heidän esikoisensa (oman siskonpoikani) istuttamaan räikeänvihreään rairuohontapaiseen viljelmään.
Sitä tuijottaessani katseeni kovettui yhtä nopeasti kuin japanilaisen koulutytön, selvästi sen yhtä numeroa liian pienen paidan läpi näkyvät nännit.
Siinä missä normaalisti rairuohon ulkonäön voisi kuvailla melkoisen tiiviinä tuherona, edessäni oleva viljelmä muistutti mua hippasen turhan hämyisessä valossa suoritetulta sheivaukselta; karva siellä, toinen täällä.
Ei siis mikään perinteisen piikikäs pöheikkö, mutta sitäkin arvokkaampi.
Tänä pääsiäisenä tavoitteena on myös päästä syömään elämäni ensimmäisen kerran lammasta, eikä mitään kepeää karetta, vaan kunnon fileitä ja taikoa niistä yhdessä kunnon hiilihydraattimäärän kera oikea gourmet-annos!
Sitä, kuinka suurta roolia munat todella pelaavat Pääsiäisen vietossa, en tiedä, mutta kaikkien nougat-täytteellä ja helposti koottavien ja sitäkin heppoisimpien leluilla täytettyjen, sateenkaariväreillä maalattujen ja aina strutsin munan kokoluokkaan asti yltävien munien nähtyäni ja pideltyäni sitä on pakko ihmetellä, että mistä pashantuoksuisesta phersheestä tämäkin idea on revitty?
Noh, sieltäpä sieltä.
Hyvää Pääsiäistä! :-)
Aih, tuo niin tasaisen pyöreä, kumimaisen kiinteä objekti, mikä tuntuu hyvältä niin kämmenellä, kuin myös vilkkaiden ja sitäki villimpien jalkojen välissä,
..F.O.O.T.B.A.G.
 |
| Siinähä niit sitte olis |
Tähän jaloon lajiin mä tutustuin mun parhaan kaverin kautta alunperin yläasteella ekan kerran.
En siis missää nimessä tienny koko lajista, saati sitte ymmärtäny, että mihin ton pienen, tod.näk. pesussa kutistuneen surullisen näkösen pallukan kanssa olis pitäny tähdätä ja kuinka kovaa.
Noh, päivät muuttus viikoiks ja viikot kuukausiks mut kyllähän mä sitte lopulta pääsin kuin pääsin jyvälle että miten tätä lajii oikee niinku "harrastetaan", jos näi vois sanoo.
Tyypillisen potkimisen ja temppuilun lisäks, meillä oli tapana niihin samoihin aikoihin pelata erästä footbagille soveltuvaa, vähä epävirallista peliä:
Meillä oli poikajoukko, määrä vaihteli semmosesta 3:sta vähä vajaa 20:een. Populaa riitti iha kiitettävästi!
Lajinaha oli siis footbag ja tarkemmin pelinä -Killeri-.
Säännöt Killeriin oli aika vapaamuotoset ja helpot. Joskus kaikki yksin toisiamme vastaan ja joskus joukkueet joukkueita vastaan.
Kyseessähän on siis tarkemmin sanottuna pudotuspeli, missä aloittaja potkii palloa 5 kertaa, minkä jälkeen jonkun muun pitää yrittää napata pallo ilmasta viidennen potkun jälkeen kiinni ja "polttaa" kuka tahansa pelaajista pois osumalla tähän.
Tässä kohtaa lisäys: Jos aloittaja pudottaa pallon niiden viiden potkujen välissä ennen sitä viimeistä, hän putoaa pois pelistä.
Samoin jos se henkilö, joka yrittää ottaa pallosta kiinni ja pudottaa sen, vuorostaan hän putoaa pois. (Kömpelöille ihmisille tai muute vaa rähmäkäpälille ei tässä pelissä sijaa juurikaan oo!)
Kun se pallo on sitte sillä viidennellä potkaisulla potkastu ilmaan, saa ne muut, jotka ei päätä yrittää ottaa palloa kiinni, lähteä juoksemaan ja yrittää väistää parhaansa mukaan.
Peli jatkuu, kunnes viimeinen on jäljellä. Oliha se hubaa sillo.
Moni meistä tunnettii joistai niin sanotuista -trademarkeista- siinä pelissä ja saatiin niitte perusteilla lempinimiäki leivottua joistai kanssa kilpailijoista.
Meikäläisen omat trademarkit koostus kurkipotkuista ja kyykky-, perse pysty-väistöliikkeistä.
Noh, tuliha seki aika sitte yhtenä sateenraiskaamana ja mutaisena päivänä, kun yks lempinimi munki harteille onnistuttii laskemaan.
Mun silloine luokkakaveri onnistus, sen jo valmiiks eri koostumuksen omaavissa mutalammikoissa ja paskakasoissa kierineen nahkapallon, viskaamaan suoraan mun kapeaan, nuoren pojankoltiaisen kaulaan niin että läsähti.
Sitä ruskeansävyistä, epätasaisen muotoista tahraa tunnustellessa mun kaverille se nimi sitte välähti ja antoi meidän kaikkien kuulla sen, miksi mua jatkossa kutsuttais; Trio Niskalaukaus.
 |
| Butterfly Kick |
Nyt kun noi yläasteen aikaset pelit on jätetty taaksepäin, nii olenki sitte siirtyny iha jokakesäiseen normipotkintaan, mihin kuuluu potkut, temput, syötöt ja tietty kiinniotot. Tätä siis edelleenki parhaan kaverin kanssa ja tarkotus olis taas tätäki perinnettä tänä kesänä taasen jatkaa.
Tämmöne esittely tällä kertaa, ei iha hirveesti auennu viel, mut tuun tekemää uuden 'login samasta aiheesta ja kerron mitä kaikkee kuuluu mun nykyisee footbag-harrastukseen ja tietty paneudutaan ja poraudutaan syvälle mun omiin palloihin!
..Kyllä, mun palloihin.
Taas jatkan kirjotteluu kohtuu runsaan tauon jälkeen, minkä aikana piti mietiskellä, että kirjottelenko tätä 'logii lisää ja jos, nii miksi ja kelle??
Noh, sen verran lukijoita ku mulla on (minimaalisesti), melkee kaikki niistä on ihmisiä blogimaailman -ulkopuolella-, jos näi vois sanoo, ja ne loput kanssa 'loggailijat voi laskee yhden käden sormimäärällä.
Toki pääosin mä teen tätä itteni takii, mut kylhä se olis kiva lukijoit saada ihan niinku vaa -for shits and giggles-.
On tämäki tapa sosialisoida nii erilaisen, ku samanhenkisen jengin kans!
Mä oon nyt miettiny keinoi saada lisää lukijoita tälle 'logille ja nyt ei sit muuta ku vaa yrittämää! Toivotaan että tärppää!
Harvemmin mä näitä etukäteen oon ehtinyt miettiä, mut tällä kertaa tiedän jo seuraavan blogiaiheen ja sehän käsitteleekin sitten mun vapaa-ajan lemppari urheilulajia nimeltänsä..-
..FOOTBAG!! :-)
Hej hej, allihuuppa!!
Siinähän se vuosi sitte vierähti lahjojen vaihdossa, kinkkufuumeissa ja räjäytellen ilmaan rakettien lisäks katkerankatkuisia röyhyjä, kun tutkiskelin itseäni oikein suurennuslasin kanssa.
Tänä vuonna jätin kuitenki sitten ne uudenvuodenlupaukset tekemättä, ja kärsin siitä jo ekojen parin päivän jälkeen, tunsin itteni entistä saamattomammaks, lahjattomammaks ja laiskemma..- ..mammaks..? Anyhoo, yritän jankuttaa itelleni et ei tää mun "tilanne" enää kauaa kestä, mut sen ainaisen jankuttamisenki vois suunnata johonki hyödylliseen.. No jaa, aika epämäärästä..
Työnhaussa onki sitte jo tän vuoden puolel ollu aika värikkäitä kuvioita, ku sain älyttömän ehdotuksen liittyä vanhustenhoidon jaloon kerhoon. Lupauksia sateli hyvistä työtunneista, joka kolmanteen vapaaseen viikonloppuun ja jopa ruoan jakelutehtäviin. Hetken tätä uutta "mahdollisuutta" pohdittua, päätin kuitenki antaa haastattelulle mahdollisuuden, missä mulle lehahti totuuden lamaannuttava lemu tajuntaan, yhtä nopeesti kuin seniilin tenoissa hautunut märkä pieru sieraimiin, sen yhden liian monen luumusoselusikallisen jälkeen.
Silti tässä tapauksessa en haistanut paskan, vaan palaneen käryä. Mulle tarjottiinkin työtä, mikä olisi 90-prosenttisesti tiskaamista.
Noin sekunnin asiaa pohdittuani, keräsin kaiken kiltteyden, ystävällisyyden ja hyvätahtoisuuden sisältäni ja vastasin; "Kiitos, mutta..-".
Loppu onkin sitten historiaa. Kiitos ja moi.
Ei tää aihe varmaa kellekää iha puskista tule, varsinki kun paljon kuulee puhuttavan miehen ja naisen rooleista parisuhteessa, sitä kuinka miehet valittaa naisten nalkuttavan ja naiset miesten tekemättömyydestä. Noh, sekää ei oo mitenkää yllättävää, että mies on se nalkuttava osapuoli, kun taas nainen se tekemätön.. Mut kuinka usein onki niin, että naisten kanssa sille tekemättömyydelle on useimmiten syy? Melko usein. On työkiireitä ja stressiä vaiks millä mitalla, eikä vaa yksinkertasesti kotitöille jää sitä aikaa, mitä pitäis. (täs kohtaa täytyy huomauttaa, ettei kysees oo mikää naisten ylistyspuhe)
Miehillä sen sijaan taustal voiki useimmiten olla likaisen puhdas laiskuus.. Mun täytyy tunnustaa täs kohtaa, et mä oon ite aika kompleksi tapaus.. Mä sovin aika kivasti noihi molempiin kriteereihin, sekä siihen nalkuttamiseen että myös tekemättömyyteen!
"Nalkuttava laiskapaska, joka ei pistä tikkua ristiin, mutta pitää huolen, että SINÄ pistät."
"..Muuten oikein valloittava tapaus, siis."
Siispä taas yks Uudenvuoden lupaus muuttua jonki asian suhtee siihen liutaan muita, mitä ei koskaa tuu pidettyä.
Ehkä täl kertaa kaikki meniski toisin, EHKÄ täl kertaa mä pidän ne lupaukset, mitkä mä asetan itelleni ja pidän niiden onnistumisista ja epäonnistumisista kirjaa!
Joo, sen mä teen!
..Mitä jos mä epäonnistun? Tekeekö se musta taas itsekeskeisen, laiskan, sadomasokistisen luuserin vuodeksi eteenpäin, jonka pitää taas odottaa seuraavaa Uutta vuotta, uusien lupausten muhiessa mun, joka tukanleikkuun jälkeen, niin kovin pienessä päässä?
..Parempi siis onnistua..
