F.O.O.T.B.A.G.

Aih, tuo niin tasaisen pyöreä, kumimaisen kiinteä objekti, mikä tuntuu hyvältä niin kämmenellä, kuin myös vilkkaiden ja sitäki villimpien jalkojen välissä,

..F.O.O.T.B.A.G.

Siinähä niit sitte olis

Tähän jaloon lajiin mä tutustuin mun parhaan kaverin kautta alunperin yläasteella ekan kerran.
En siis missää nimessä tienny koko lajista, saati sitte ymmärtäny, että mihin ton pienen, tod.näk. pesussa kutistuneen surullisen näkösen pallukan kanssa olis pitäny tähdätä ja kuinka kovaa.

Noh, päivät muuttus viikoiks ja viikot kuukausiks mut kyllähän mä sitte lopulta pääsin kuin pääsin jyvälle että miten tätä lajii oikee niinku "harrastetaan", jos näi vois sanoo.

Tyypillisen potkimisen ja temppuilun lisäks, meillä oli tapana niihin samoihin aikoihin pelata erästä footbagille soveltuvaa, vähä epävirallista peliä:

Meillä oli poikajoukko, määrä vaihteli semmosesta 3:sta vähä vajaa 20:een. Populaa riitti iha kiitettävästi!
Lajinaha oli siis footbag ja tarkemmin pelinä -Killeri-.

Säännöt Killeriin oli aika vapaamuotoset ja helpot. Joskus kaikki yksin toisiamme vastaan ja joskus joukkueet joukkueita vastaan.
Kyseessähän on siis tarkemmin sanottuna pudotuspeli, missä aloittaja potkii palloa 5 kertaa, minkä jälkeen jonkun muun pitää yrittää napata pallo ilmasta viidennen potkun jälkeen kiinni ja "polttaa" kuka tahansa pelaajista pois osumalla tähän.
Tässä kohtaa lisäys: Jos aloittaja pudottaa pallon niiden viiden potkujen välissä ennen sitä viimeistä, hän putoaa pois pelistä.
Samoin jos se henkilö, joka yrittää ottaa pallosta kiinni ja pudottaa sen, vuorostaan hän putoaa pois. (Kömpelöille ihmisille tai muute vaa rähmäkäpälille ei tässä pelissä sijaa juurikaan oo!)

Kun se pallo on sitte sillä viidennellä potkaisulla potkastu ilmaan, saa ne muut, jotka ei päätä yrittää ottaa palloa kiinni, lähteä juoksemaan ja yrittää väistää parhaansa mukaan.

Peli jatkuu, kunnes viimeinen on jäljellä. Oliha se hubaa sillo.

Moni meistä tunnettii joistai niin sanotuista -trademarkeista- siinä pelissä ja saatiin niitte perusteilla lempinimiäki leivottua joistai kanssa kilpailijoista.

Meikäläisen omat trademarkit koostus kurkipotkuista ja kyykky-, perse pysty-väistöliikkeistä.

Noh, tuliha seki aika sitte yhtenä sateenraiskaamana ja mutaisena päivänä, kun yks lempinimi munki harteille onnistuttii laskemaan.
Mun silloine luokkakaveri onnistus, sen jo valmiiks eri koostumuksen omaavissa mutalammikoissa ja paskakasoissa kierineen nahkapallon, viskaamaan suoraan mun kapeaan, nuoren pojankoltiaisen kaulaan niin että läsähti.
Sitä ruskeansävyistä, epätasaisen muotoista tahraa tunnustellessa mun kaverille se nimi sitte välähti ja antoi meidän kaikkien kuulla sen, miksi mua jatkossa kutsuttais; Trio Niskalaukaus.

Butterfly Kick

 Nyt kun noi yläasteen aikaset pelit on jätetty taaksepäin, nii olenki sitte siirtyny iha jokakesäiseen normipotkintaan, mihin kuuluu potkut, temput, syötöt ja tietty kiinniotot. Tätä siis edelleenki parhaan kaverin kanssa ja tarkotus olis taas tätäki perinnettä tänä kesänä taasen jatkaa.

Tämmöne esittely tällä kertaa, ei iha hirveesti auennu viel, mut tuun tekemää uuden 'login samasta aiheesta ja kerron mitä kaikkee kuuluu mun nykyisee footbag-harrastukseen ja tietty paneudutaan ja poraudutaan syvälle mun omiin palloihin!

..Kyllä, mun palloihin.