Lunta, loskaa vai p*skaa?

Otsikon kysymys vastaa ite tän blogin aiheeseen.. Ainaki näin suurimmaks osaks, anyhoo..

Kaikki joulut, talvet ja vaikka kaiken sorttiset maagisen hauskat just tämän kylmimmän vuodenajan pihaleikit lapsuudesta muistuu aina jotenki mielee hirveen lumisina, iha oikee nii reilusti, että vois verrata siihen määrän, mitä varmaa tänä vuonna taas Lapissa on tarjolla noille shamanistisille poronpallinpurijoille.

(en just nyt tätä kirjottaes millää muista sen kansan oikeeta termiä..)

Nykyää ku ajattelee joulua, nii tuntuu et lahjojen määrä ei oo missää määrin verrattavissa sen toiveen suuruutee, että olis lunta jouluna ja että. se. myös. pysyy.

Mä tykkään ajatella itteäni enemmä realistisena, ku pessimistisenä, mut taipuu väkisinki suupielet kurottamaan maata kohti tätä aihetta ajatelles yhtä nopeesti ku jalkovälin keskusta aktin jälkee.

Kuitenki jaksan edellee toivoo sen puolest, et sitä lunta kans olis ja et se sitte pysyis, ei me sitä perkele enää huhtikuussa kaivata, sitä saatanan valkosta ihmettä. Siinä vaiheessa alkaa jo kevät kiihottaa niin kivasti, et on lähinnä mielessä enemmä kuumat aallot, kuin pakkasrintava, anteeks.. rintama*.

Ai nii, nyt muistus mielee se pohjosen kansa.. Elikkäst saamelaiset!

Lumisen joulun puolesta!

Hurlumpsis!

Heikun keikun ja käkkärä kää!

Mä miettisin et jospa mä kirjottaisin jotaki mielipiteitä uutisista, mut sitte ku vähä sitä pohdiskelin syvemmin, nii ymmärsin olevani siinä pisteessä noiden nykyisten uhka, itä vastaan länsi ja mitä näitä nyt on - uutisten kanssa, ja vielä lisäks kuinka tylsää olis puhua jostai jonninjoutavista uutisista, nii enpä taida edes yrittää. Nykyään kun muutenki tuuppaa noi uutisten aiheet menevän toistesta korvasta sisään ja sieltä toisesta päästä poikke.
Kyllä mä olen sitä mieltä että sotiminen rauhan puolesta on kuin naiminen neitsyyden puolesta.

Tää selvästi vaatii lisää pohtimista, mut onha tämä vasta mun toka päivä bloggaamisen maailmassa, todellisuudessa mä vasta harjottelen vielä. Kyllä tää tästä!

Ihan näin aluksi..

Okei, onha tää vähäse kankeeta, tää blogin alottaminen. Varsinki ku sitä on miettiny nii pitkää ja sitte kuitenki ku sen vihdoi ja viimei alottaa, pää lyö iha onttoo.

Mä miettisi eri vaihtoehtoi tän blogin nimeks, kute Rajattomasti Rauhaton tai Rauhattomasti Rajaton, mut mä en osannu päättää et kumpaa oon enemmä, mut ehkä se tulee mulle itelleki selväks jossai vaihees tätä blogia. Mennää nyt siis Uusol!

Jos vois alottaa vaiks iha ekaks kertomal pikkase itestäni;
..elikkä 23-vuotias veikee veijari! Asuinpaikka alempana ku Utsjoki ja ylempänä ku Hanko.

Hauskempaa kun asioita tulee enemmä esille joka blogin myötä, nii eiköhä jätetä toi aika surulline itsekuvaus toistaseks tohon muotoon..

Mulla ei ole vielä varsinaista vedenpitävää suunnitelmaa siitä, minkä tyylistä blogia mä haluan lähteä rakentamaan, mut pari pientä ideanpoikasta on jo syntynyt. Mut tylsää lähteä määrittämää itseään yhteen tiettyyn aiheeseen, kun ei koskaa tiiä sitä omaa fiilistä, ku lähtee kirjottamaa.

Toivon tän lähtevän hyvin käyntii ja antavan mul hyvänolon tunteen, palaan ens kerral, E.H.K.Ä. jopa aiheen kera!

Rajattomasti hauskaa toivoo Uuso!