Otsikon kysymys vastaa ite tän blogin aiheeseen.. Ainaki näin suurimmaks osaks, anyhoo..
Kaikki joulut, talvet ja vaikka kaiken sorttiset maagisen hauskat just tämän kylmimmän vuodenajan pihaleikit lapsuudesta muistuu aina jotenki mielee hirveen lumisina, iha oikee nii reilusti, että vois verrata siihen määrän, mitä varmaa tänä vuonna taas Lapissa on tarjolla noille shamanistisille poronpallinpurijoille.
(en just nyt tätä kirjottaes millää muista sen kansan oikeeta termiä..)
Nykyää ku ajattelee joulua, nii tuntuu et lahjojen määrä ei oo missää määrin verrattavissa sen toiveen suuruutee, että olis lunta jouluna ja että. se. myös. pysyy.
Mä tykkään ajatella itteäni enemmä realistisena, ku pessimistisenä, mut taipuu väkisinki suupielet kurottamaan maata kohti tätä aihetta ajatelles yhtä nopeesti ku jalkovälin keskusta aktin jälkee.
Kuitenki jaksan edellee toivoo sen puolest, et sitä lunta kans olis ja et se sitte pysyis, ei me sitä perkele enää huhtikuussa kaivata, sitä saatanan valkosta ihmettä. Siinä vaiheessa alkaa jo kevät kiihottaa niin kivasti, et on lähinnä mielessä enemmä kuumat aallot, kuin pakkasrintava, anteeks.. rintama*.
Ai nii, nyt muistus mielee se pohjosen kansa.. Elikkäst saamelaiset!
Lumisen joulun puolesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti